Style Selector
Layout Style
Boxed Background Patterns
Boxed Background Images
Color Scheme

Elävästä ravinnosta apu Crohnin tautiin

Nyt 41-vuotias Timo Etelämäki sairastui lapsena Crohnin tautiin. Virallisesti tähän tautiin ei ole olemassa parantavaa hoitoa. Tulehdusta rauhoitetaan lääkkeillä, mutta osa potilaista joutuu silti leikkaushoitoon. Myös letkuruokintaa maha-suolikanavaan käytetään. Timon perhe päätti toisin ja ryhtyi syömään elävää ravintoa.

Timo Etelämäki kertoo olleensa sairastuessaan kuudennella luokalla, eli 11-vuotias, pian 12 vuotta täyttävä urheileva koululainen. Hän kärsi useamman kuukauden ajan selittämättömästä kuumeilusta, lisäksi suupielet aukeilivat ja suussa oli haavoja. Syöminen teki kipeää. Timolle on jäänyt mieleen pääsiäinen, jolloin hän purskutti suussaan puudutusainetta, jotta pystyi syömään pääsiäismunia kuten muutkin ikäisensä lapset.

Taudille tyypillisiä vatsakipuja hänellä ei erityisemmin ollut, ja se ilmeisesti vaikeutti myös diagnoosin tekemistä. Kuumeilun vuoksi kevätlukukaudella kertyi runsaasti poissaoloja, mutta kesän kynnyksellä myös Timo sai ala-asteen päätettyä muiden mukana. Useammat lääkärit yrittivät selvittää mistä oireilu johtui. Meni useita kuukausia ennen kuin eräs heistä totesi, että syy voisi löytyä vatsasta. Vihdoin Lastenklinikalla tehdyissä tutkimuksissa oireiden syyksi selvisi Crohnin tauti.

Vuosi oli 1991 ja Crohnin taudista tiedettiin vielä kovin vähän. Mitään täsmälääkkeitä ei ollut. Timo muistelee, että hoidoksi ehdotettiin kortisonia tai ravinnon antamista nenä-mahaletkun kautta. Lääkärit olivat tuolloin, 30 vuotta sitten, sitä mieltä, että ruokavaliolla ei ole taudin kulun kannalta mitään merkitystä. Timon äiti oli tosi vahvasti sitä vastaan, että poika alkaisi syödä vahvoja kortisonilääkkeitä.

Nyt aikuisena Timo sanoo olevansa hänen kanssaan täysin samaa mieltä, sillä vahvan kortisonin pitkäaikaiseen käyttöön lapsella sisältyy ilmeisiä riskejä. Timo halusi diagnoosistaan huolimatta pelata jalkapalloa ja elää muutenkin mahdollisimman tavallista 12-vuotiaan lapsen elämää. Nenä-mahaletkun kautta tapahtuva ravinnon saanti ei Timon mukaan olisi tätä mahdollistanut, ja niin tämäkin vaihtoehto jäi pois laskuista.

Koko perheen elämänmuutos

Koska lääkärin tarjoamat hoitovaihtoehdot eivät tuntuneet hyviltä, Timo suhtautui varsin myötämielisesti ruokavaliomuutokseen, jota äiti ehdotti. Äiti oli käynyt edellisenä kesänä Timon Heljä-tädin kanssa viikon kestäneen elävän ravinnon kurssin Ahvenanmaan Elävän ravinnon instituutissa ja hänellä oli hyvät perustiedot elävästä ravinnosta. Lisätukena päätökselle oli Heljän parantuminen vaikeasta nivelreumasta elävän ravinnon avulla (ks. Heljä Etelämäen haastattelu ERY-lehdessä 4/2020). Se valoi uskoa uuden ruokavalion mahdollisuuksiin myös Timon kohdalla. Maalaisjärjellä ajatellen, sillä mitä suuhunsa pistää on totta kai vaikutus suoliston terveyteen ja sairastumiseen, toteaa Timo nyt.

Äidin aloitteesta koko perhe teki päätöksen elävään ravintoon siirtymisestä, myös Timoa kaksi vuotta nuorempi pikkuveli. Onnistumisen kannalta oli aivan keskeistä, että äiti, isä ja pikkuveli sitoutuivat ruokavaliomuutokseen – toteaa Timo. Ennen muutosta tyypillinen välipala-ateria oli koulusta tullessa maitokaakao ja pulla. Kontrasti elävään ravintoon oli todella voimakas. Timo sanoo nyt aikuisena olevansa erittäin kiitollinen äidin päättäväisyydestä ja koko perheen tuesta, jonka merkitystä silloin 11-vuotiaana ei edes täysin ymmärtänyt. Ennen kaikkea oli tärkeää, että myös 9-vuotias veli sitoutui täysin uuteen ruokavalioon. Myös hän jätti kaikki herkut pois. Äiti tietysti panosti eniten uuden ruokavalion organisoimiseen ja ruuan valmistamiseen.

Sen jälkeen, kun perheessä oli tehty päätös elävän ravinnon ruokavalion aloittamisesta, hän heitti pois kaikki sokerit ja valkoiset jauhot ja kaatoi maidon viemäriin. Kaikki ruoka-aineet, joissa on keinotekoisia lisäaineita, jätettiin pois, karkit ennen kaikkea. Ensimmäiset viikot, vähintään kaksi viikkoa, perhe söi puhtaasti elävää ravintoa. Erikoisuutena oli vielä se, että koko perheen kaikki ruoka soseutettiin Timon suolistolle sopivaksi.

Samanaikaisesti elävän ravinnon kanssa perheessä alettiin myös juoda vehnänorasmehua. Vehnänorasta kasvatettiin ensin itse ikkunalaudalla, mutta aika nopeasti sitä alettiin tilata suoraan tuottajalta. Mehu puristettiin lihamyllystä tehdyllä vehnänoraspuristimella. Vihermehu oli lapsen mielestä hirveän makuista, mutta vaihtoehtoja ei ollut. Timo toteaa, että onneksi hän oli jo lapsena luonteeltaan sellainen, että jos hän johonkin ryhtyi, niin hän teki sitä täysillä.

Nopea parantuminen

Kahden viikon elävän ravinnon kuurin jälkeen äiti päätti testauttaa Timon hemoglobiiniarvot. Ne olivat olleet todella alhaiset, lähellä anemiarajaa. Testi näytti, että kahden elävän ravinnon viikon jälkeen veren rauta-arvot olivat nousseet normaalille tasolle. Vatsakivut olivat loppuneet ja kuume laskenut.

Pari viikkoa siitä Timo kävi vielä toisessa testissä, se oli joko tähystys tai varjoainekuvaus, jossa tutkittiin tulehdusaluetta suolistossa. Äiti muistaa kuinka yllättyneen näköinen hoitaja oli, kun näki muutoksen. Tulehdus oli hävinnyt lähes kokonaan. Hämmästys oli suuri koko hoitohenkilökunnassa. Äiti ja Timo tietysti kertoivat elävän ravinnon ruokavalion noudattamisesta.

Yksi lääkäreistä, vasta valmistunut ja erikoistumassa gastroenterologiaan, totesi että virallisia tutkimuksia ruokavalion vaikutuksesta Crohnin tautiin ei ole, ”mutta kyllähän sen nyt näkee, että hyvinhän ruokavaliomuutos on vaikuttanut”.

Vanhemmat ja kokeneemmat lääkärit olivat tuolloin hyvin skeptisiä. Heidän mielestään ruokavaliolla ei yksinkertaisesti voinut parantaa tällaisia sairauksia. Tehdyssä tutkimuksessa kuitenkin todettiin, että tulehdus oli käytännöllisesti katsoen ohi. Paraneminen oli kestänyt kaksi viikkoa. Mitään lääkitystä Timo ei tautiin saanut. Perhe valitsi ”lääkkeeksi” elävän ravinnon.

Elämä parantumisen jälkeen

Aika nopeasti Timon paranemisen jälkeen perheen ruokavalio alkoi muuttua. Kuitenkin vielä samana kesänä koko perhe vietti viikon Ahvenanmaan Elävän ravinnon instituutissa. Koulussa Timo sai kasvisruokaa, mikä ei silloin ollut mikään läpihuutojuttu, niin kuin se tänä päivänä on. Timon parantumisen jälkeen perhe söi pelkkää kasvisruokaa puoli vuotta, mukana myös paljon elävää ravintoa. Ensin tehtiin sosekeittoja, sitten muita keittoja ja kuumennettua ruokaa. Noin puolen vuoden kuluttua perheessä alettiin syödä myös kalaa ja kananmunaa. Perunakin tuli ruokavalioon silloin. Ruokavaliohoito jatkui kyllä sillä tavoin, että sokeria ja valkoisia jauhoja ei käytetty. Liha oli edelleen pois ruokavaliosta. Myös makeisia vältettiin edelleen. Perheen uusi ruokavalio oli kala-kasvisruoka, mikä pysyi Timon ruokavaliona noin 20-vuotiaaksi asti.

Perheen ja kaverien tuki

Lapsena oli tärkeää, että ruuasta tehtiin yhteinen päätös ja sitä noudatettiin, sanoo Timo. Hän ei muista erityisemmin edes ajatelleensa sitä mitä syö. Tietysti oli erityisiä tilanteita, jolloin asian huomasi. Olihan se erikoista, kun synttäreillä oli synttärikakkuna raakakakku. Kun muilla lapsilla oli täytekakku ja mokkapaloja, niin meillä oli raakakakku ja hedelmäpaloja, kertoo Timo. Toisaalta kaverit tiesivät, miksi hänellä oli erikoinen ruokavalio. Myös kaverit tukivat häntä. Pelimatkoilla joukkuekaverit pitivät huolta siitä, että Timo sai jotain muuta juotavaa kuin maitoa. Lapset ovat Timon mukaan hyvin sopeutuvaisia. Viimeisin esimerkki siitä on koronan aiheuttama etäkoulu.

Timon omat lapset ovat nyt 11- ja 9-vuotiaita, eli saman ikäisiä kuin Timo ja hänen veljensä olivat ruokavaliomullistuksen aikaan. Etäkouluun he sopeutuivat hyvin. Kun on tosi kysymyksessä, sopeutuu vaikka mihin, oli se sitten etäkoulu tai uusi ruokavalio, toteaa Timo. Lapset ovat terveitä molemmat. Koko perhe syö sekaruokaa. Lapsilla on karkkipäivät ja silloin he saavat syödä makeisia, mutta kohtuudella.

Se hämmästyttää Timoa vieläkin, että kaksi vuotta nuorempi veli sopeutui isoon ruokavaliomuutokseen yhtä hyvin kuin Timo itse, vaikka hän oli täysin terve. Mukisematta hän jätti kaikki karkit ja muut herkut pois. Timo arvostaa paljon äitinsä rohkeutta tehdä valinta elävään ravintoon siirtymisestä. Siihen aikaan ei juurikaan ollut tietoa kasvisruokavaliosta ylipäätään. Raaka-aineita ja erilaisia vaihtoehtoja ei ollut tarjolla läheskään niin paljon kuin nykyään. Muutos vaati äidiltä paljon perehtymistä uusiin ruoka-aineisiin ja kekseliäisyyttä ruuan suunnittelussa ja valmistamisessa. Tarvittiin myös tosi vahvaa luottamusta ruokavaliomuutoksen positiiviseen vaikutukseen. Paljon oli niitä, jotka epäilivät miten kasvava lapsi voi saada kaiken tarvitsemansa: proteiinit, hivenaineet ja muut uudesta ruokavaliosta. Olen ikuisesti kiitollinen äidille siitä, että hän piti päänsä ja ruokavalion toteuttaminen onnistui, toteaa Timo.

Nykyään Timo on sekaruuan syöjä. Hän muutti pois kotoa jo 16-vuotiaana, kun aloitti urheilulukion. Hän muistaa saaneensa ruokakassin mukaansa kotoa aina viikonloppuisin, mutta kun hän alkoi opiskella yliopistossa, ja vastata itse ruuan hankinnasta, ruokavalio muuttui pikkuhiljaa sekaruuaksi. Edelleen hänelle on tärkeää kuunnella omaa kehoa ja hän tietää, että tarvittaessa ruokavaliolla voi vaikuttaa terveysongelmiin, jos niitä tulee eteen.

Crohnin tauti on lääketieteen mukaan krooninen parantumaton suolistotulehdus, mutta kolmeenkymmeneen vuoteen Timolla ei ole ollut taudin aktiivista vaihetta. Hän on varma, että tästä on kiittäminen perheen valitsemaa elävän ravinnon kuuria ja muita ruokavaliomuutoksia.

Kaija Shurupov