Onko eroa?

Ovatko raakaravinto ja elävä ravinto saman mitalin kaksi eri puolta, vai muunnellaanko samaa ohjelmaa vain eri tarkoituksiin? Tämä on tärkeää niille, joiden lähipiirissä on raakaravinnon syöjiä, ja niille, joita raakakasvisruoka kiinnostaa syvemmin.

Termejä raakaravinto ja elävä ravinto käytetään yleisesti hieman sekaisin. Elävä ravinto on erityisellä tavalla valmistetusta tuorekasvisravinnosta koostuva ruokavalio, joka on hyvin sulavaa ja sisältää runsaasti ravintoaineita ja lehtivihreää.

Onko raakaravinnossa tärkeintä sen terapeuttisuus vain sen maku?

Elävässä ravinnossa tärkeintä on, että se parantaa. Raakaravinnossa maku on ehkä tärkeämpää. Useimmat elävän raakaravinnon syöjät syövät kuitenkin sekä elävää ravintoa että raakaravintoa.

Elävän ravinnon yksi ydinajatuksista on käyttää ravinnoksi mahdollisimman tuoretta, entsyymi- ja ravinnerikasta kypsentämätöntä kasvisruokaa. Suurin osa erityisesti talvella myytävistä vihanneksista ja hedelmistä on kuitenkin poimittu raakoina kauan ennen tiskille päätymistä, joten tuoreus on näennäistä.

Vakavia sairauksia parannettaessa elävän ravinnon ohjelma runsaine vihermehuineen on tehokkain apu.

Elävä ravinto sisältää runsaasti voimakkaassa kasvussa olevia, erittäin ravintoainepitoisia, ”eläviä” osia: ituja, versoja ja oraita, joita voi myös itse kasvattaa. Raa’assa itämättömässä siemenessä, pähkinässä tai jyvässä entsyymit ovat ”lepotilassa”. Aktivoidaksesi entsyymit, liota siemeniä vedessä 12 – 24 tuntia. Kun siemenet alkavat itää, entsyymit ovat tulleet aktiiviseksi ja eläväksi.

Elävän ravinnon kaikkein terapeuttisimpaan ohjelmaan kuuluu tuoreena puristettu vehnäorasmehu sekä aurinkokukkaversoista ja muista vihreistä vihanneksista puristettu vihermehu.