Yhden perheen muutokset

Elävää raakaravintoa 30 vuotta Shurupovien elämässä

ERY-n lehti 1/2019

Aloitimme elävän raakaravinnon opettelun 30 vuotta sitten pakkotilanteessa, kertarysäyksellä. Halusin parantua MS-taudista.

Emme olleet kasvissyöjiä ennen elävään ravintoon siirtymistä

Näissä kuvissa olemme vielä lihansyöjiä. Jauhelihatäytteisiä lettuja ja kanaa odottamassa vieraita.

Kesäkuussa 1987 aloitimme idättämällä sinimailasta, mung-papuja ja vihreitä linssejä.

Nopeasti opettelimme myös tekemään tehosekoittimessa kastiketta itujen kanssa syötäväksi: liotettuja auringonkukansiemeniä, soijakastiketta, valkosipulia ja sitruunaa. Tämä ruokalaji on pysynyt muuttumattomana.

Idätys on vähentynyt ja nykyään idätämme lähinnä vain mung-papuja ja tattaria. Muut idut ovat Silmusalaatin kasvattamia – isompia, mehukkaampia ja vielä kivasti vihertäviäkin. Vehnänorasta Georgi viljeli säännöllisesti 25 vuotta. Ei paljoa, mutta riittävästi päivittäiseen kahteen mehushottiin. Vaikka minulla oli vakava sairaus, ei se vaatinut samanlaista tehokuuria vihermehuja kuin syöpä. Riitti kun söi pelkkää elävää ravintoa noin kaksi vuotta ja joi vehnänorasmehua desin päivässä.

Sairaus on ollut oireeton kaikki 30 elävän raakaravinnon vuotta, alun puhdistuskriisin jälkeen, joka kesti muutamia kuukausia.

Ruuanlaiton rutiini

Kaikissa perheissä ruuanlaittoon kehittyy oma rutiininsa, näin myös meidän kahden hengen perheessä. Rutiinin kehittäminen on elävän raakaravinnon syöjälle välttämätöntä, muuten ruokatalouden ylläpito ahdistaa. Jääkaapista pitää aina löytyä aineksia ruuanlaittoon. Pizzaa ei voi tilata, kun jääkaappi on tyhjä.

Aamiaispuuro on meillä pysynyt lähes samana

Meille on maistunut parhaiten pellavapuuro: liotettuja pellavansiemeniä (2 rkl/syöjä), rusinoita ja marjoja, jotka siirretään pakastimesta jääkaappiin sulamaan jo illalla.

Tämä aamupuuro on ajan myötä muuttunut vain sen verran, että nyt siihen kuuluu myös chian tai hampun siemeniä. Tästä puurosta pitävät myös satunnaiset yövieraat, joille elävä raakaravinto ei muuten maistu. Chian siemen sopii hyvin mustikan kanssa, hampun siemen taas mansikka- ja puolukkapuuroon.

Työpaikkaruokailu oli aluksi ongelma. Silloin 30 vuotta sitten omat eväät olivat ainoa keino saada raakaravintolounas. Kehitimme eväslaatikkoon lounaan, jota kutsuimme tattaririsotoksi.

Tattaririsotto työpaikkalounaana

Kuorittu luomutattari itää hyvin ja tattarin ituihin sekoitimme liotettua ja murskattua mantelia ja juuriselleriä. Mausteena oli Bragg-soijakastike.

Bragg vaihtui myöhemmin tamariin, koska sitä oli helpommin saatavilla. Kun eväslaatikkoon vielä pilkottiin risoton päälle salaattia, oli lounasruoka valmis. Säilymisongelmaa ei ollut. Lounas vain parani päivän mittaan, koska salaatti kostutti alla olevan ja edelleen itävän tattarin, josta tuli mukavan mureaa.

Tämän eväslaatikon avulla selvisimme työpaikkaruokailusta läpi työelämän. Tattarin joukkoon voi tietysti murskata myös muita juureksia ja pähkinöitä. Nyt kun ei enää tarvitse tehdä eväitä, teemme tattaririsottoa noin kerran viikossa. Cashew antaa tattarille kermamaisen maun ja pilkotut sienet ja sipuli sopivat sen kanssa hyvin neutraalin makuiseen tattariin. Tuore kurkuma sopii murskattuna hyvin sienirisottoon, samoin mustapippuri, ja tietysti tamari.

Toinen vakioruoka on idätettyjä mung-papuja auringonkukansiemenkastikkeella.

Raakakeitto päivällisenä

Työpäivän jälkeen nopein tapa saada ruokaa pöytään oli tehosekoittaa raakakeitto. Elsa Ervamaa opetti meille jo alkuvuosina, että hyvän keiton aineksiin kuuluvat aina hapan omena, avokado ja liotetut viikunat. Hapan, makea ja kermamainen maku syntyy niistä helposti.

Muut keittoainekset vaihtelevat: talvella punajuurta tai porkkanaa, keväästä lähtien saa kesäkurpitsaa pitkään syksyyn asti.

Ja aina mukaan jotain vihreää: pinaattia, persiljaa tai auringonkukanversoja. Pieni määrä parsakaalia kuuluu myös meidän raakakeittoon. Kokovihreän sijaan tehosekoittimeen voi kaataa myös Silmusalaatin itupakkauksen sisällön. Kesällä keiton vihreä on usein pihalta tuotua nokkosta tai voikukkaa.

Keiton päälle ripottelemme sattumiksi murskattuja pähkinöitä tai kurpitsansiemeniä, aina välillä merileväsilppua.

Raakakeitto on kuulunut meillä arjen ruokapöytään kaikki elävän raakaravinnon vuodet ja se on yksi lempiruuista. Maultaan se on muuttunut paremmaksi vuosien myötä. Taito on kasvanut ja myös uskallus, varsinkin mausteiden käytössä. Raakakeiton maun viimeistelee usein joko sitruunamelissa tai sitruunaruoho. Ruususuolakin kuuluu nykyään mausteisiin, vaikka suolaa alkuvuosina kavahdinkin.

Arki vaatii rutiinia, mutta viikonloppuisin voi kokeilla jotain uutta ja käyttää enemmän aikaa ruuanlaittoon. Vieraiden tulo on meillä aina iso muutos ruokapöydässä. Sukulaisille ja monille ystäville elävä raakaravinto on edelleen oudon makuista eksotiikkaa. Viime kesän helteiden aikaan gazpacho-keitto meni hyvin kaupaksi.

Vieraille yleensä teemme vieraille jotain lämmintä kasvisruokaa. Pakkasella myös meille maistuu joskus linssikeitto, uunissa haudutettu kurpitsa tai bataatti ison raakasalaatin kanssa.

Kaikkein eniten on muuttunut ainesten saatavuus

Nykyään luomuna saa lähes kaikkia kasviksia ja hedelmiä ympäri vuoden. Koko kirjon maustepurkkeja voi nykyään myös ostaa luomulaatuisina, millä on suora vaikutus elävän raakaravinnon maukkauteen. Hyvällä valikoimalla varustetut kaupat myyvät myös ituja ja versoja, myös verkkokaupat.

Mehun puristukseen ostamme joka viikko isot määrät parsakaalia, porkkanaa ja varsiselleriä, ja myös omenaa ja päärynää makua tasoittamaan.

Mehun puristukseen emme yleensä käytä luomulaatuisia tuotteita. Siihen tarkoitukseen ne tuntuvat liian kalliilta. Parsakaalivoittoinen tuorepuristettu mehu on lähes korvannut meillä vehnänorasmehun, joka oli ensimmäisten 20 vuoden aikana ehdoton aamujuoma.

Verkkokauppa on helpottanut ruokatalouttamme

Kun kaiken saa kotiovelle, on kylmiössä aina hyvä valikoima kasviksia ja hedelmiä. Luomuhedelmä on meillä vakiintunut iltapala.

Verkkokauppojen kohdalla ainoastaan versojen saatavuudessa on ollut pieni notkahdus huonompaan sen jälkeen, kun Raakatori.fi lopetti toimintansa. Kaikkea muuta saa esimerkiksi osoitteesta Kauppahalli24.fi.

Versoja saa, kun näkee vähän vaivaa, Green MJK:n noutopisteistä. Tällaisesta ruuan hankinnan helppoudesta emme osanneet edes uneksia 30 vuotta sitten. Luomu oli silloin vielä täysin tuntematon laatuluokka kaikille elintarvikekaupoille, muutamia harvoja luontaistuotteisiin erikoistuneita kauppoja lukuun ottamatta. Idut idätettiin silloin itse ja versojakin kasvatettiin, vaihtelevin tuloksin.

Ensimmäiset luomua myyvät tukkuliikkeet ehtivät ilmestyä vähän ennen kuin aloittelimme uutta elämäntapaamme. Perustin ruokapiirin, joka teki tilauksia suoraan Aduki Oy:ltä ja Itu Oy:ltä. Se piti rekisteröidä yhdistykseksi ja hankkia sille LY-tunnus. Alkuvuosina ruokapiirit saivat tuotteet tukkuhintaan. Tämä oli tärkeää, sillä luomu oli silloin kaupassa kallista.

Nykyään ruokapiiri voi rekisteröityä tukkuliikkeen asiakkaaksi helposti, mutta ainakaan Aduki ei enää myy tuotteita ruokapiireille tukkuhintaan. Aduki kutsuu ruokapiirejäkin yrityksiksi, mutta tukkuhintaan tuotteita saavat vain isot liikkeet, joiden kanssa Aduki tekee erillisiä toimitussopimuksia.

Raakaravintobuumi toi meidänkin pöytään raakakakut

 Tuntui juhlalta ostaa ensimmäiset raakakakkupalat tavallisesta kaupasta. Myöhemmin olen lähes luopunut raakasuklaasta. Se aiheuttaa minulla jopa pahoinvointia.

Nykyään jos en tee kakkua itse, ostan Silvopleestä Helkan raakakakun. Siinä ei ole suklaata, eikä kookosöljyä. Sen sijaan siinä on ihanan raikas sekoitus kuivattuja ja muita hedelmiä. Se onkin ollut meillä illanviettojen kohokohta viime vuosina.

Suhde 80 % – 20 % meidän perheessä

Kaksi ensimmäistä elävän ravinnon vuotta ruokamme oli lähes 100 % elävää. Tämän jälkeen ruokamme on ollut elävää ja raakaa suurin piirtein 80 % ja muuta kasvisruokaa 20 %. Meillä tuohon osuuteen kuuluu myös vuohenjuusto. Se ei kuulunut ruokavalioomme elävän ravinnon ensimmäisinä vuosina, mutta kauan olemme sitä jo syöneet jonkin verran lähes päivittäin.

Meille ruuan bakteerikanta on elävyyden jälkeen tärkein asia. Kasviksia ja samoin maitotuotteita hajottavat suolistossa maitohappobakteerit, lihaa, kalaa ja kananmunia taas mädättäjäbakteerit. Nuo bakteerit ovat suolistossa monen sairauden alku ja juuri.

Vuohenjuuston maitohappobakteerien vuoksi olemme toistaiseksi sallineet itsellemme tämän eläinperäisen ruuan. Vuohenjuusto on ollut meillä nopean lounasvälipalan aines. Urtekramin paksun villiriisikakun päälle levitämme tahinia tai muuta pähkinälevitettä, sen päälle kerroksen Silmusalaatin tulista itusalaattia, sitten hapankaalia, ja päälle pari siivua kypsytettyä vuohenjuustoa. Muutama viipale luomupaprikaa vielä koristeeksi ja välipala on valmis.

Vuohenjuuston asema on meillä alkanut horjua vasta nyt, kun ilmaston lämpenemisen uhka on todellinen. Vuohikin on märehtijä ja tuottaa ilmakehään kasvihuonekaasu metaania. Vaikka elävän raakaravinnon syönti onkin jo iso yksilökohtainen ilmastoteko, meillä vuohenjuustosta luopuminen tekisi siitä vielä vähän tehokkaamman. Ehkä se onkin meillä seuraava ruokavaliomuutos.

Kaija Shurupov

Elävän ravinnon ystävä-lehti on yhdistyksen jäsenlehti ja se on yksi jäseneduistamme.

Tiedustelut sähköpostilla ery (at) elavaravinto.fi tai yhteydenottolomakkeella.

Lue Minun tarinani näköisversiona julkaistuista lehdistä:

Minun tarinani_ Tiina Priia_ERYlehti_ 4_2011  (pdf, 114 kB)
Minun-tarinani_Suvi-Tikamo_ERYlehti_01_2012 (pdf, 269 kB) päivitetty 3.6.2015
Minun tarinani_Tara Langen_ERYlehti_02_2014  (pdf ,793 kB)
Minun tarinani_Anja Jacobson_ERYlehti_03_2014  (pdf, 168 kB)
Minun tarinani_Tuula Paunula_ERYlehti_04_2014  (pdf, 121 kB)
Minun tarinani_Stina Valli_ERYlehti_01_2015  (pdf, 908 kB)