Kun olin kolmekymppinen, moni asia elämässäni loksahti paikoilleen: avioliitto, asunnon osto, vakituinen työpaikka ja valmistuminen yliopistosta pienellä viiveellä, koska kävin myös työssä. Kaiken piti olla hyvin, mutta tunsin itseni usein uupuneeksi ja masentuneeksi. Uupumus oli fyysistä laatua ja enteili tulevaa katastrofia: halvaannuin osittain, jouduin sairaalaan ja sain MS-tauti -diagnoosin. Vaivuin syvälle epätoivoon ja suunnittelin itsemurhaa. … Jatka artikkelin Raskaan mielen sarjasta kevyen mielen sarjaan lukemista