1990-luvulla Crohnin taudista tiedettiin vielä kovin vähän. Tulehdusta rauhoitettiin lääkkeillä, mutta osa potilaista joutui silti leikkaushoitoon. Myös letkuruokintaa maha-suolikanavaan käytettiin.
Antti sairastui ollessaan kuudennella luokalla. Poika kärsi useamman kuukauden ajan selittämättömästä kuumeilusta, minkä vuoksi kevätlukukaudella kertyi runsaasti poissaoloja. Syöminen teki kipeää, kun suupielet aukeilivat ja suussa oli haavoja. Antille on jäänyt mieleen pääsiäinen, jolloin hän purskutti suussaan puudutusainetta, jotta pystyi syömään pääsiäismunia kuten muutkin ikäisensä lapset.
Taudille tyypillisiä vatsakipuja hänellä ei erityisemmin ollut, ja se ilmeisesti vaikeutti diagnoosin tekemistä. Meni useita kuukausia ennen kuin eräs lääkäri totesi, että syy voisi löytyä vatsasta. Lastenklinikalla tehdyissä tutkimuksissa oireiden syyksi selvisi Crohnin tauti.
Hoidoksi ehdotettiin kortisonia tai ravinnon antamista nenä-mahaletkun kautta. Lääkärit olivat tuolloin, 30 vuotta sitten, sitä mieltä, että ruokavaliolla ei ole taudin kulun kannalta merkitystä. Antin perhe päätti toisin ja ryhtyi syömään elävää ravintoa.
Antti halusi diagnoosistaan huolimatta pelata jalkapalloa ja elää muutenkin mahdollisimman tavallista koululaisen elämää. Nenä-mahaletkun kautta tapahtuva ravinnon saanti ei Antin mukaan olisi tätä mahdollistanut, ja niin tämäkin vaihtoehto jäi pois laskuista.
Koko perhe muutti ruokavalion
Koska lääkärin tarjoamat hoitovaihtoehdot eivät tuntuneet hyviltä, Antti suhtautui varsin myötämielisesti ruokavaliomuutokseen, jota äiti ehdotti. Hän oli käynyt edellisenä kesänä viikon kestäneen elävän ravinnon kurssin Ahvenanmaan Elävän ravinnon instituutissa, ja hänellä oli hyvät perustiedot elävästä ravinnosta.
Äidin aloitteesta koko perhe teki päätöksen elävään ravintoon siirtymisestä, myös Anttia kaksi vuotta nuorempi pikkuveli. Onnistumisen kannalta oli aivan keskeistä, että äiti, isä ja pikkuveli sitoutuivat ruokavaliomuutokseen. Ennen muutosta tyypillinen välipala koulusta tullessa oli maitokaakao ja pulla. Kontrasti elävään ravintoon oli todella voimakas.
Sen jälkeen, kun perheessä oli tehty päätös elävän ravinnon ruokavalion aloittamisesta, heitettiin pois kaikki sokerit ja valkoiset jauhot, ja maito kaadettiin viemäriin. Kaikki ruoka-aineet, joissa on keinotekoisia lisäaineita, jätettiin pois, karkit ennen kaikkea. Ensimmäiset viikot, vähintään kaksi viikkoa, perhe söi puhtaasti elävää ravintoa. Erikoisuutena oli vielä se, että koko perheen ruoka soseutettiin Antin suolistolle sopivaksi.
Samanaikaisesti elävän ravinnon kanssa perheessä alettiin juoda vehnänorasmehua. Vehnänorasta kasvatettiin ensin itse ikkunalaudalla, mutta melko nopeasti sitä alettiin tilata suoraan tuottajalta. Mehu puristettiin lihamyllystä tehdyllä vehnänoraspuristimella. Vihermehu oli lapsen mielestä hirveän makuista, mutta vaihtoehtoja ei ollut. Antti toteaa, että onneksi hän oli jo lapsena luonteeltaan sellainen, että jos hän johonkin ryhtyi, hän teki sitä täysillä.
Kahdessa viikossa käänne
Kahden viikon elävän ravinnon kuurin jälkeen äiti päätti testauttaa Antin hemoglobiiniarvot. Testi näytti, että kahden viikon jälkeen veren rauta-arvot olivat nousseet normaalille tasolle. Vatsakivut olivat loppuneet ja kuume laskenut.
Pari viikkoa myöhemmin Antti kävi vielä toisessa testissä, jossa tutkittiin tulehdusaluetta suolistossa. Äiti muistaa, kuinka yllättyneen näköinen hoitaja oli nähdessään muutoksen. Tulehdus oli hävinnyt lähes kokonaan. Hämmästys oli suuri koko hoitohenkilökunnassa. Äiti ja Antti kertoivat elävän ravinnon ruokavalion noudattamisesta.
Yksi lääkäreistä, vasta valmistunut ja erikoistumassa gastroenterologiaan, totesi, että virallisia tutkimuksia ruokavalion vaikutuksesta Crohnin tautiin ei ole, ”mutta kyllähän sen nyt näkee, että hyvinhän ruokavaliomuutos on vaikuttanut”.
Vanhemmat ja kokeneemmat lääkärit olivat tuolloin hyvin skeptisiä. Heidän mielestään ruokavaliolla ei yksinkertaisesti voinut parantaa tällaisia sairauksia. Tehdyissä tutkimuksissa kuitenkin todettiin, että tulehdus oli käytännöllisesti katsoen ohi. Paraneminen oli kestänyt kaksi viikkoa. Mitään lääkitystä Antti ei tautiin saanut. Perhe valitsi ”lääkkeeksi” elävän ravinnon.
Perheen ja kaverien tuki ratkaisi
Lapsena oli tärkeää, että ruoasta tehtiin yhteinen päätös ja sitä noudatettiin, sanoo Antti. Hän ei muista erityisemmin edes ajatelleensa sitä, mitä syö. Tietysti oli erityisiä tilanteita, jolloin asian huomasi. Olihan se erikoista, kun synttäreillä oli syntymäpäiväkakkuna raakakakku. Kun muilla lapsilla oli täytekakku ja mokkapaloja, meillä oli raakakakku ja hedelmäpaloja, kertoo Antti.
Toisaalta kaverit tiesivät, miksi hänellä oli erikoinen ruokavalio, ja tukivat häntä. Pelimatkoilla joukkuekaverit pitivät huolta siitä, että Antti sai jotain muuta juotavaa kuin maitoa.
Se hämmästyttää Anttia vieläkin, että kaksi vuotta nuorempi veli sopeutui isoon ruokavaliomuutokseen yhtä hyvin kuin Antti itse, vaikka hän oli täysin terve. Mukisematta hän jätti kaikki karkit ja muut herkut pois.
Timo arvostaa paljon äitinsä rohkeutta tehdä valinta elävään ravintoon siirtymisestä. Raaka-aineita ja erilaisia vaihtoehtoja ei ollut tarjolla läheskään niin paljon kuin nykyään. Muutos vaati äidiltä paljon perehtymistä uusiin raaka-aineisiin sekä kekseliäisyyttä ruoan suunnittelussa ja valmistamisessa. Tarvittiin myös vahvaa luottamusta ruokavaliomuutoksen positiiviseen vaikutukseen.
Paljon oli niitä, jotka epäilivät, miten kasvava lapsi voi saada kaiken tarvitsemansa – proteiinit, hivenaineet ja muut – uudesta ruokavaliosta. Olen ikuisesti kiitollinen äidille siitä, että hän piti päänsä ja ruokavalion toteuttaminen onnistui, toteaa Antti.
Elämä parantumisen jälkeen
Antin parantumisen jälkeen perhe söi pelkkää kasvisruokaa puoli vuotta, mukana myös paljon elävää ravintoa. Ensin tehtiin sosekeittoja, sitten muita keittoja ja kuumennettua ruokaa. Noin puolen vuoden kuluttua perheessä alettiin syödä myös kalaa ja kananmunia. Perunakin tuli ruokavalioon silloin.
Ruokavaliohoito jatkui siten, että sokeria ja valkoisia jauhoja ei käytetty. Liha oli edelleen pois ruokavaliosta, ja makeisia vältettiin. Perheen uusi ruokavalio oli kala-kasvisruokaa, joka pysyi Antin ruokavaliona noin 20-vuotiaaksi asti.
Crohnin tauti on lääketieteen mukaan krooninen, parantumaton suolistotulehdus, mutta kolmeenkymmeneen vuoteen Antilla ei ole ollut taudin aktiivista vaihetta. Edelleen hänelle on tärkeää kuunnella omaa kehoa, ja hän tietää, että tarvittaessa ruokavaliolla voi vaikuttaa terveysongelmiin, jos niitä tulee eteen.