Raakoja kasviksia söivät jo luolamiehet, mutta muoti-ilmiöksi ne nousivat vasta Ann Wigmoren elävän ravinnon ohjelman myötä 1970-luvulla. Ohjelman ytimessä on erittäin terapeuttiset ja ravintopitoiset, voimakkaassa kasvussa olevat idut, versot ja oraat. Idut elävät vielä haarukassakin. Elävän ravinnon ohjelmassa kaikkein parantavimpana ravintoaineena pidetään lehtivihreäpitoista vehnänorasta.
Ann Wigmore kehitti idättämisen ja versottamisen sekä vehnänoraan kasvattamisen ja puristamisen mehuksi. Hän korosti lehtivihreän ja vihermehujen tärkeyttä paranemisprosessissa ja otti käyttöön modernin keittiökonetekniikan, jonka avulla ruoka voitiin mehustaa, soseuttaa ja pilkkoa, mikä teki ruoansulatuksen helpoksi. Ann Wigmore piti elävän ravinnon kursseja myös Suomessa viitenä kesänä peräkkäin.
Ruoan kypsentämiseen käytettävät valmistusmenetelmät sekä raaka-aineet vaihtelevat suuresti eri puolilla maapalloa. Sen sijaan elävän ravinto on samaa ympäri maailmaa. Hippocrates Health Institute neuvoo vakavasti sairastaneita asiakkaitaan, etenkin syöpäpotilaita, pysymään 100 % elävän ravinnon kuurilla kaksi vuotta paranemisesta.
Suomessa elävää ravintoa ovat edistäneet muun muassa Monica Dahl-Partonen ja kasvisravintola Aurinkotuulen perustaja ja Elävä ravinto -kirjan kirjoittaja Elsa Erwamaa. Ahvenanmaan elävän ravinnon instituutti opetti elävän ravinnon tekoa 1980-luvulta aina tälle vuosikymmenelle asti. Elävän ruoan tekoa voi opetella Suomessa sekä ulkomailla Ruotsissa, Puerto Rikossa tai USA:ssa.
ERY:n piirissä puhumme tänään paitsi elävästä ravinnosta, myös raakaravinnosta. Elävä ravinto on raakakasvisravintoa.