HS 15.7.2026
Tutkijalääkäri Miina Öhman kertoo, mistä tyypin 2 diabetes johtuu ja miten sen kehittymiseen voi vaikuttaa elintapamuutoksilla.
Diabeteksen taustalla on yltäkylläisyyden ja ihmiskehon ristiriita
Tyypin 2 diabetesta ei voi enää pitää vain ikääntyneiden sairautena. Sitä sairastaa yli 400 000 suomalaista, ja esidiabetesta saattaa olla jopa miljoonalla. Sairauden yleistymisen tärkein syy on väestön lihominen: arviolta 80–90 prosenttia tyypin 2 diabetesta sairastavista on ylipainoisia tai lihavia.
Sydän- ja verisuonitauteja sekä diabetesta vuosikymmeniä tutkinut tutkijalääkäri Miina Öhman muistuttaa, että ihmiskeho on kehittynyt aivan toisenlaisiin oloihin kuin missä nyt elämme. Satojentuhansien vuosien ajan ihmisen arkeen kuuluivat niukkuus ja jatkuva liikkuminen. Ruokaa syötiin silloin, kun sitä onnistuttiin hankkimaan, ja runsaat ajat jäivät lyhyiksi.
Evoluution näkökulmasta muutos nykyiseen on tapahtunut hetkessä. Ravintoa on kaikkialla ja lähes mihin vuorokaudenaikaan tahansa. Pihvin hankkiminen ei enää vaadi metsästystä, sillä aterian voi tilata kotisohvalta puhelinta hipaisemalla. Haasteena on oppia säätelemään yltäkylläisyyttä, vaikka elimistömme on edelleen ohjelmoitu varautumaan puutteeseen.
Tehtävää vaikeuttaa myös ympäristö. Ruokaa saa keskiyölläkin, ja monet vähäkuituiset tuotteet sisältävät runsaasti rasvaa sekä halpaa glukoosi-fruktoosisiirappia. Öhmanin mukaan yhteiskunta on käytännössä rakennettu tavalla, joka tekee normaalipainon säilyttämisestä vaikeaa.
Mutta voiko yksittäinen vaalea leipä kerran puolessa vuodessa kaataa muuten terveelliset elintavat – vai ratkaiseeko se, mitä syömme, juomme ja teemme kaikkina muina päivinä?
Kun rasvavarasto alkaa tulvia yli
Elimistö varastoi ylimääräisen energian rasvakudokseen myöhempää tarvetta varten. Mekanismi oli hyödyllinen silloin, kun seuraavan aterian ajankohdasta ei ollut varmuutta. Nykyään pitkiä ruoattomia jaksoja tulee harvoin, eikä varastoitunut energia välttämättä pääse kulumaan.
Kun rasvakudoksen kapasiteetti täyttyy, rasvaa alkaa kertyä paikkoihin, joihin se ei kuulu. Ensin sitä varastoituu lihas- ja maksasoluihin ja myöhemmin jopa haiman soluihin. Maksaa rasvoittavat erityisesti kova rasva, sokeri ja alkoholi – käytännössä esimerkiksi makkaran, limsan ja oluen kaltaiset tuotteet.
Rasvamaksa on keskeinen osa insuliiniresistenssin ja tyypin 2 diabeteksen kehittymistä. Rasvoittuminen häiritsee maksan normaalia toimintaa, jolloin se alkaa vapauttaa verenkiertoon liikaa rasvoja, tulehduksen merkkiaineita ja soluihinsa varastoitunutta sokeria.
Insuliiniresistenssiä voi pitää solujen puolustuskeinona. Normaalisti insuliini toimii avaimen tavoin: se avaa glukoosille pääsyn verenkierrosta solun sisään energiaksi. Jos solu on jo täynnä energiaa, se ei kuitenkaan pysty ottamaan vastaan enempää vaurioitumatta. Siksi solu heikentää reagointiaan insuliiniin ja pitää porttinsa suljettuina.
Tällöin glukoosia jää vereen liikaa. Tilannetta pahentaa rasvoittunut maksa, joka syöttää verenkiertoon lisää sokeria. Haima yrittää aluksi ratkaista ongelman tuottamalla entistä enemmän insuliinia. Tämän vuoksi esidiabeteksessa kohoaa tavallisesti ensin insuliinitaso ja vasta myöhemmin verensokeri.
Kun verikokeessa havaitaan kohonnut verensokeri, aineenvaihdunnan häiriö on usein kehittynyt jo pitkään. Esidiabetes ja tyypin 2 diabetes todetaan verikokeilla, mutta korkea verensokeri on siis ketjun myöhäisempi merkki, ei sen alku.
Korkea insuliini ylläpitää ylipainon kierrettä
Ylipainon ja diabeteksen välinen yhteys toimii molempiin suuntiin. Insuliini on kasvua ja energian varastointia edistävä hormoni. Kun sitä on jatkuvasti liikaa, elimistön on vaikea ottaa varastorasvaa käyttöön energiaksi. Siksi myös laihtuminen hankaloituu.
Korkeaan insuliinitasoon liittyy muitakin terveysriskejä. Insuliini edistää solujen jakautumista, mikä voi lisätä joidenkin syöpien riskiä. Insuliiniresistenssi ja tyypin 2 diabetes on yhdistetty etenkin vaihdevuosien jälkeiseen rintasyöpään ja paksusuolisyöpään. Syöpäsoluille korkea verensokeri, runsas insuliini ja tulehdusta ylläpitävät merkkiaineet luovat suotuisat olosuhteet.
Perimä vaikuttaa alttiuteen sairastua tyypin 2 diabetekseen, mutta geenit eivät yksin ratkaise lopputulosta. Vaikka ne lisäisivät taipumusta ylipainoon tai sairauteen, terveelliset elintavat voivat pienentää riskiä huomattavasti. Jos diabetes ei ole edennyt liian pitkälle, riittävän suuri elintapojen muutos voi saada esidiabeteksen tai tyypin 2 diabeteksen jopa väistymään.
Ruokavaliossa ratkaisevat laatu ja kuitu
Ensimmäinen tavoite on vähentää voimakkaasti kovaa rasvaa, sokeria ja alkoholia. Niiden tilalle kannattaa valita runsaasti kuituja ja antioksidantteja sisältäviä ruokia: vihanneksia, palkokasveja, täysjyväviljaa, siemeniä, pähkinöitä, hedelmiä ja marjoja.
Kaikki kasvikset eivät kuitenkaan ole ravitsemuksellisesti samanarvoisia. Pelkkään jäävuorisalaattiin ei tarvitse juuttua, sillä tummanvihreät vaihtoehdot, kuten pinaatti, rucola ja lehtikaali, sisältävät enemmän hyödyllisiä ravintoaineita.
Öhmanin omat valinnat noudattavat samaa ajatusta. Sokeristen virvoitusjuomien, grillimakkaran ja sipsien sijaan hän valitsisi vettä, papuja ja ruisleipää. Jos kuitupitoista leipää ei poikkeuksellisesti ole saatavilla, vaalea leipä kerran puolessa vuodessa ei silti kaada kokonaisuutta. Ratkaisevaa on se, millaisista valinnoista arki tavallisesti muodostuu.
Lihakset voivat ottaa glukoosia ilman insuliinia
Aterian jälkeen kannattaa lähteä kävelylle, koska liike hillitsee verensokerin nousua. Vielä enemmän hyötyä voi saada lihasvoimaharjoittelusta. Alkuun pääsee yksinkertaisesti esimerkiksi kyykyillä ja seinää vasten tehtävillä punnerruksilla.
Liikunnan vaikutus on hyvin konkreettinen. Kun lihas tekee työtä, se tarvitsee lisää energiaa. Tämä tarve antaa lihassoluille erillisen signaalin ottaa glukoosia verestä, vaikka solun insuliiniherkkyys olisi heikentynyt. Lihastyön signaali ei avaa glukoosille porttia yhtä tehokkaasti kuin insuliini terveessä aineenvaihdunnassa, mutta se auttaa laskemaan verensokeria.
Lihasmassan kasvattamisesta on lisähyötyä: mitä suurempi lihas on, sitä enemmän glukoosia se pystyy käyttämään ja varastoimaan glykogeeniksi.
Myös uni, stressi ja elämäntilanne vaikuttavat
Diabetes ei ole vain ruoan ja liikunnan kysymys. Myös sosioekonomisella asemalla, stressillä, unella ja vuorokausirytmillä on merkitystä.
Stressissä elimistö siirtyy taistele tai pakene -tilaan. Vaikka uhkana ei olisi leijona vaan maksamaton lasku, kehon biologinen reaktio on samanlainen: verensokeri pidetään korkealla, jotta lihaksille olisi nopeasti energiaa taisteluun tai pakenemiseen.
Univaje aiheuttaa elimistössä samankaltaisen hälytystilan. Siksi riittävä uni, palautuminen ja säännöllinen vuorokausirytmi auttavat säätelemään ruokahalua, kylläisyyden tunnetta ja solujen kykyä vastata insuliiniin.
Muutos voi näkyä jo muutamassa kuukaudessa
Elintapamuutosten ei tarvitse olla täydellisiä, mutta niiden pitää olla riittävän suuria ja pysyviä. Verensokeriarvot voivat parantua jo parissa kuukaudessa. Diabeteksen hoidossa hyötyä saadaan usein jo 5–10 prosentin painonpudotuksella.
Rasva vähenee monesti ensimmäiseksi maksasta. Kun maksan rasvoittuminen alkaa purkautua, myös elimistön korjaavat mekanismit käynnistyvät. Näin sama kehityskulku, joka johti insuliiniresistenssiin, voi ainakin sairauden varhaisemmissa vaiheissa alkaa kulkea myös päinvastaiseen suuntaan.
Näin palataan siihen, mistä Öhmanin oma lautanenkin kertoo: diabeteksen torjunnassa ratkaisevaa ei ole yksittäinen vaalea leipä kerran puolessa vuodessa vaan se, mitä syömme, juomme ja teemme kaikkina muina päivinä.