Kokkailu on parasta terapiaa

Ravintoloiden sulkeminen vaikuttaa ihmisiin ainakin kahdella tavalla. Raakailija ei voi hyödyntää ravintoloiden kotiinkuljetuksia joten hän joutuu satsaamaan täysillä kokkaamiseen.

Raaka-aineita kuten siemeniä, pähkinöitä ja kuivattuja hedelmiä voi ostaa kerralla paljon ja ruuat tehdään kotona olevista raaka-aineista, eikä niitä varten tarvitse käydä kaupassa. On aikaa tottua uusiin makuihin ja valmistusmenetelmiin.

Useammassa perheessä ruoanvalmistuksesta ja leipomisesta on tullut nyt perheen yhteinen harrastus. Nyt kun ei voi käydä kylässä, ravintoloissa eikä harrastuksissa, perheissä satsataan ruokailuun ja tehdään enemmän ruokaa kotona. Voi oppia käyttämään keittiön muitakin työkaluja kuin kattiloita.

Historiasta muistamme, että kotikokkailu on lisääntynyt poikkeusoloissa.

Professori Piia Jallinojan mukaan ”historia tuntee paljon sellaista, että sota- tai poikkeustila on tuottanut uusia ideoita, joita on sitten rauhan aikana pystytty jatkojalostamaan.”

Kriisissä muutosta stimuloivat, ei hinnan tai saatavuuden rajoitukset, vaan se, että sosiaaliset tilanteet, joissa ruokaa syödään, ovat muuttuneet. Ruoka tehdään itse ja kotona ollessa ruokaa myös kuluu paljon eli pitäisi koko ajan olla tekemässä aamupalaa, välipalaa, lounasta, päivällistä ja iltapalaa. Silloin vaihtelu on tervetullutta. Jos eilen tehtiin vaikka jauhelihakastike niin tänään voisi ehdottomasti tehdä vegekastiketta.

Elävä ravinto tarjoaa monta yksinkertaista ja maukasta vaihtoehtoa. Lisäksi verkosta löytyy runsaasti sopivia ruuanvalmistusvideoita.

Ihmisillä on pohjimmainen halu kokea uusia makuja ja elämyksiä, ja nyt neljän seinän sisällä voi kokeilla vaikkapa elävää raakaravintoa.

Moni on jo suunnittelemassa ja idättämässä sopivia kasveja pihalle ensi kesäksi. Papuja ja tomaatteja esimerkiksi. Miksei voisi kokeilla myös idätystä sisäviljelynä kotiruokaan?

Kotona tekemisen on myös oltava turvallista. Jos vanhemmat ovat huolissaan lasten veitsen käsittelystä, kaupan pakastealtaasta löytyy valmiiksi paloiteltuja kasviksia.

Joka tapauksessa monet tulevat nyt opetelleeksi jotain, mitä he eivät ole ennen tehneet.

Kokkailu on parasta terapiaa

Etenkin nyt, kun pysymme paljon kotona, keittiöstä on tullut entistä tärkeämpi henkireikä. Mutta mikä saa ihmiset kaipaamaan kardemumman tuoksua ja upottamaan kädet taikinaan?

Lapsuuden muistot. Psykoterapeutti Marja Raskin mukaan ihmisen mieli toimii niin, että haemme menneisyydestä aina jotain tuttua ja turvallista, jolla voimme vaimentaa pelkoja. Jos lapsuus on ollut pullantuoksuinen, saamme siitä tuoksusta tuntemuksia, jotka auttavat pelon yli. Oi niitä aikoja!

Kun pysytään kotona, ihmiset tuntuvat nojaavaan menneeseen lähes kaikessa. Katsotaan valokuvia viimeisestä matkasta, luetaan kirjoja joita on saatu syntymäpäivien lahjoiksi ja leivotaan perinteisten reseptien mukaan.

Elävän raakaravinnon käyttäjä voi harvoin nojata tällaiseen nostalgiaan. Uusien raakareseptien kokeilu on fiksu tapa käyttää sitä ylimääräistä aikaa, jota meillä on yhtäkkiä mielin määrin.

Kasvisten pilkkominen on helppo tapa rauhoittaa mieli. Kauniin salaatin kokoamisessa on samaa viehätystä kuin värityskirjassa. Versotkin nousevat kahdessa viikossa kukoistukseen.

Ken tietää, ehkä kesään mennessä olet jo kehittänyt keittiöön uudet rutiinit!

Georgi Shurupov