Sekaruoan syöjän kolme haastetta: rasva, suola ja kuitu

Teemme joka päivä kymmeniä ruokaan liittyviä päätöksiä. Valintaan vaikuttavat tottumukset ja osaamisen taso. Helppokäyttöisyys on usein kuitenkin tärkeintä. Moni syö valmisruoan nopeasti myyntipakkauksesta eikä lisää aterialle erikseen kasviksia.

Seuraukset näkyvät

Lähes kolme neljästä 30 vuotta täyttäneestä miehestä on ylipainoinen, naisistakin kaksi kolmesta. Sisätautien erikoislääkäri Pertti Mustajoen mukaan lihavuus lisää sairastuvuutta yli 30 tautiin. Monet niistä, kuten kohonnut verenpaine, sepelvaltimotauti ja kakkostyypin diabetes, ovat yleisiä kansantauteja. Korona osoitti, että diabetesta sairastavien henkilöiden riski saada virussairauteen liittyvä vakava infektio on myös suurempi kuin perusterveiden. 

Kun ruoan helppokäyttöisyys voittaa

Teollisesti valmistetuissa ruoissa suolaa ja rasvaa on paljon. Niitä käytetään ruoan kypsentämisen yhteydessä sekä sen säilyvyyden ja rakenteen vuoksi. Tuloksena suolan ja rasvan saantisuositukset helposti ylittyvät.

Suola

Suola kohottaa verenpainetta ja lisää sydänsairauksien ja aivoverenkierron häiriöiden riskiä. Runsas suolan saanti on yhteydessä myös mahasyöpäriskin kohoamiseen.

Kova rasva

Kovaa rasvaa saadaan muun muassa maitovalmisteista, kuten jogurtista, maidosta, kermasta ja juustoista. Kova rasva kasvattaa veren LDL-kolesterolipitoisuutta. Korkea LDL-kolesterolipitoisuus on yksi sydän- ja verisuonisairauksien merkittävistä riskitekijöitä.

Kuitu

Kypsennetyn sekaruoan käyttäjä ei aina saa tarpeeksi kuitua ja joutuu huolehtimaan kuitupitoisista lisukkeista. Kuidun saanti on siis sekaruoan syöjän kolmas haaste.

Vaikka ihmiset tiedostavatkin näitä riskejä, riskiruokien määrää ei moni arkikiireissään pysty syödessään hallitsemaan. Kauppojen hyllyt pursuavat erilaisia makeita, suolaisia ja rasvaisia elintarvikkeita – usein isoissa pakkauksissa. Terveydelle turvallisen valitseminen voi olla todella vaikeaa. Elintarviketeollisuus houkuttelee runsaalla tarjonnallaan ihmisiä syömään yli tarpeen, Mustajoki arvioi. 

Ruokaterapeutti Sirpa Soini puhuu ruokariippuvuudesta: ”Painonhallintaongelmien taustalta löytyy varsin yleisesti ruokariippuvuuteen viittaavaa käyttäytymistä. Tyypillisiä riskiruokia ovat esimerkiksi leipä, pasta, pizzat, hampurilaiset, perunalastut ja muut suolaiset naposteltavat, irtokarkit, suklaa, jäätelö, energiajuomat ja keinomakeutetut kolajuomat. Leipää saattaa kulua kerralla iso pussi ja jäätelöä litran paketti.”

Mitä päättäjien sitten pitäisi tehdä?

Säätää lakeja ja säädöksiä, jotka ohjaisivat kansalaisia syömään terveellisemmin. Tuotteiden pakkausten päälle voisi laittaa esimerkiksi, haittamerkkejä, jos tuotteessa on paljon energiaa, sokeria, suolaa tai kovaa rasvaa. Elintarviketeollisuus lobbaa kuitenkin voimakkaasti vastaan, eivätkö poliitikot ole aina tietoisia tilanteen vakavuudesta. Valistus ja ravitsemussuositukset eivät tehoaa helposti.

Elävän raakaravinnon syöjät tekevät ruokansa itse ja näin vaikuttavat itse suolan ja rasvan saantimääriin. Kovista rasvoista elävän raakaravinnon syöjä käyttää lähinnä  kookosrasvaa.

Elävän raakaravinnon syöjät saavat monenlaista kuitua kasviksista, marjoista ja hedelmistä sekä siemenistä, iduista ja versoista. Kuitu edistää vatsan toimintaa ja vaikuttaa edullisesti paksusuolen bakteeristoon. Kuidun sulavuus varmistetaan tehosekoittamisella ja hapattamisella.

Kun kaupassa huomio keskittyy vain kasvisten valikoimaan, ei tuoteselosteisiin, aikaa säästyy ja valinta onnistuu helposti. Valinta tehdään aina oman maun mukaan. Ravitsemustieteen apulaisprofessori Anne-Maria Pajarin sanoin: ”Jos tavoite on tehdä loppuelämän kestäviä muutoksia, niin kyllä ruoan pitää maistua!”.

Georgi Shurupov