Elävä ravinto ei ole vaihtoehtoinen hoito

Oireiden lievitykseen käytettäviä hoitoja on paljon: on intialaista ayurvedaa, japanilaista akupunktiota ja kiinalaista yrttilääkintä. Monet näistä hoidoista kuten hieronta, kylpylähoidot ja ravintolisät kutsutaan täydentäväksi tai vaihtoehtoiseksi hoidoksi, koska ne eivät ole lääketiedettä. Kuuluuko elävän ravinnon ohjelma näiden hoitojen joukkoon?

Lääketieteessä hyödynnetään sellaisia hoitoja, joiden vaikuttavuudesta on saatu riittävästi lääketieteellistä tutkimusnäyttöä. Esimerkiksi, korkean kolesterolin hoitoon käytetään statiinilääkitystä. Kolesterolin lähde on eläinperäisiä rasvoja runsaasti sisältävä ruokavalio. Sen tyydyttynyt rasva heikentää maksan toimintaa, jolloin liika LDL-kolesteroli ei enää poistu tehokkaasti verenkierrosta. LDL-, eli ”pahaa” kolesterolia kertyy verisuonten seinämiin, jotka ajan myötä ahtautuvat. Statiinin avulla maksa saadaan keräämään kolesterolia verestä enemmän.

Sisätautien ja geriatrian erikoislääkäri Timo Strandbergen mukaan statiini estää maksaa valmistamasta tarvitsemaansa kolesterolia, jolloin maksa alkaa kerätä enemmän verenkierrossa vapaana olevaa turhaa kolesterolia (HS 9.8).

Miksi sen sijaan että vaadittaisiin potilailta vähentämään tyydytettyjen rasvojen saantia, lääkärit tarjoavat lääkkeitä? Syöpätautien dosentti ja vuorovaikutuskouluttaja Päivi Hietasen mukaan ”lääketieteen eetos, teoreettinen taustamme, on hyvin vahvasti biofyysinen. Lähtökohtaisesti koko tiede pohjautuu siihen, että ihmisessä menee jotain rikki ja sitten sitä vikaa korjataan”.

Vuosien mittaan ruoan vaikutuksista terveyteen on kertynyt paljon tieteellistä näyttöä, johon myös elävän ravinnon ohjelma perustuu. Jo elokuussa 1971 Dagens Nyheter raportoi Ruotsin elintarviketutkimuslaitoksen kokouksesta Tukholmassa. Luennoitsijoiden mielestä suonikalkkeutuminen johtuu mm. rasvaisesta ruoasta. Suomessa 1970-luvulla vedetty kuuluisa Pohjois-Karjala-projekti on terveellisen ruokavalion vaikuttavuuden malliesimerkki.

Viralliset ravitsemussuositukset ovat monille kuitenkin punainen vaate. Ne laaditaan aina koko väestöä varten, kun taas niiden noudattaminen on väistämättä kiinni yksilön tahdosta. Kun viranomaiset määrittelevät, miten jokaisen kuuluu syödä, osa uskoo, osa vastustaa, ja moni jättää noudattamatta mukavuuden johdosta.

Kysymys on tavoitteista ja perinteistä. Eläinperäisiä rasvoja runsaasti sisältävä ruoka nopeiden hiilihydraattien kanssa (kuten esimerkiksi vaalea leipä tai peruna) nopeasti antaa fyysisessä suorituksessa tarvittua energiaa.

Paitsi että ruoka täyttää vatsan ja antaa energiaa, se antaa mahdollisuuden tuoda esiin sosiaalista statusta ja tehdä vaikutus. Lihapullat, karjalanpaisti, makaronilaatikko ja lohikeitto ovat sekä arki- että juhlaruokia. Tarjoilulla luodaan mielikuvaa vauraudesta, trendikkyydestä, kerrotaan välittämisestä ja näytetään myös omaa osaamista keittiössä.

Mikael Fogelholmin sanoin: ”Ruoka on osa ihmisen identiteettiä. Se herättää tunteita ja muistoja. Se, mitä me syömme, on tottumuksen, kulttuurin ja markkinoinnin lopputulosta. Oman ruokavalintojen kritisointia ei ole helppoa vastaanottaa.”

Samalla rasva kuitenkin tukkii verisuonet. Pahinta on rasvan ja sokerin yhdistelmä, joka koukuttaa ja aiheuttaa syömishimon.  Mutta kun ruoka nähdään ensisijaisesti polttoaineeksi ihmiskeholle, pahat seuraukset yritetään ensisijaisesti hoitaa lääkkeillä. Vuosituhannen vaihteessa lääketieteessä yleistyneet statiinit tarjoavat helpon tavan alentaa riskipotilaiden kolesterolin tasoa.

Riittääkö lääkkeet sitten estämään terveysongelmia, joita eläinperäisiä rasvoja sisältävä ruoka aiheuttaa? Ei aivan. Korkeaa kolesterolia ei yleensä pysty itse huomaamaan tai tuntemaan olossaan. Usein ensimmäinen merkki onkin sydäninfarkti. Monella se ensimmäinen infarkti jää myös viimeiseksi, sillä sydäninfarktin saaneista jopa kolmasosa kuolee ennen sairaalaan pääsyä.  Ja mitä nuorempana kolesterolia alkaa verisuonten seinämiin kertyä, sitä nuorempana on riski saada sydäninfarkti.

Tyydyttynyt rasva näyttää ruokkivan elimistössä myös matala-asteista tulehdusta, joka on yhdistetty muun muassa metabolisen oireyhtymän, tyypin 2 diabeteksen ja sydänsairauksien riskiin. Myös matala-asteinen tulehdus ei anna oireita, joita voisi hoitaa lääkkeillä.

Huoli omasta terveydestä on saanut monia syöttämään oireensa verkon hakukoneeseen ja etsimään vastausta siihen, mikä häntä vaivaa ja miten lääkärin pitäisi häntä hoitaa.

Keskustelun ja vuorovaikutuksen tutkija Jenny Paananen Turun yliopistosta korostaa, että silloin lääkärin on ”erityisesti tärkeää selittää ja perustella näkemyksensä ja ratkaisunsa, kun ne ovat ristiriidassa sen kanssa, mistä potilas arvelee vaivan johtuvan tai millaista hoitoa hän haluaisi.”

Lääkärin Jaana Kaleva-Kerolan mukaan lyhyet ja vaihtuvat potilassuhteet voivat olla ongelmallisia toimivan vuorovaikutussuhteen kannalta. Riskinä on, että potilas kuluttajan tavoin lähtee shoppailemaan toimenpiteitä ja hoitokeinoja omaan makuunsa, vaikka vastuu lääketieteellisistä ratkaisuista jäisi lääkärille.

Huoli omasta vastustuskyvystä on saanut monia tutustumaan kasvisruokaan. Lääkäritkin suosivat korvaamaan eläinrasvat rasvat pehmeillä kasvisrasvoilla ja lisätä kasvisten määrää ruokavaliossa. Kasvisperäisiä valkuaislähteitä on maailma pullollaan. Mutta se, millaisista lähtökohdista tulee ja millaisessa kuplassa elää, vaikuttaa tahtoon ja kykyyn ruokaremonttiin läpiviemiseen.

Elävän ravinnon ohjelma tarjoaa pisimmälle vedetyn kokonaisuuden

Lähtökohtana on kertynyt tieto ruoan vaikutuksesta terveyteen ja halu parantaa ja ylläpitää terveyttä.  Paraneminen ei mielletä niin, että ostaa pillerin, jotta sairauden saa tasapainoon. Jotta voisi itsekin hoitaa itseään, pitää muuttaa elämäntapojaan.  Tavoitteena on, että ihminen ottaa vastuun terveydestään ja alkaa parantaa itse itseään.

Uusien ruoka-aineiden käyttöönotto on kuitenkin iso muutos, iso oppimisen paikka. Elävä ravinnon ohjelma antaa hyvän pohjan muutokselle. Se ei ole vaihtoehtoinen hoito. Se on terveyttä ja hyvinvointia edistävä elämäntapa.

Georgi Shurupov